Corazón Grandessa löysin itselleni perheen, opin arvoja ja sain apua koulutukseeni.
-Jaqueline

KIRJEITÄ ENTISILTÄ LASTENKODIN TYTÖILTÄ
Olemme saaneet kirjeitä tytöiltä, jotka asuivat aiemmin Corazón Grande-orpokodissa, mutta ovat nyt muuttaneet pois. Kirjeet on käännetty espanjasta.
VERONICA
Cochabamba, helmikuu 2025
Hyvä lukija! Esittelen itseni: nimeni on Veronica, 27-vuotias ja olen
sosiaalityöntekijä. Ensinnäkin haluan kertoa teille, että olen kasvanut lastenkoti Corazón Grandessa, jossa olen asunut melkein koko lapsuuteni ja teiniaikani. Tänä aikana koti on antanut minulle paljon tukea perustarpeissani mutta se on myös merkinnyt minulle paljon henkisesti. Olen jakanut lapsuus- ja nuoruusaikani muitten tyttöjen kanssa, joihin olen luonut tunnesiteitä. Lopetettuani lukio-opinnot, kiitos tätien, erityisesti Siw Bromanin tuen, päätin opiskella sosiaalityötä tarkoituksenani antaa vähän takaisin yhteiskunnalle ja muille ihmisille siitä tuesta, jonka he ovat antaneet minulle sinä aikana, kun asuin Corazón Grandessa.
Kun olin valmis jättämään kodin sain kummeja täti Siwin kautta, jotka mitä suuremmassa määrin tukivat minua yliopistoprosessani ja auttoivat minua valmistumaan menestykkäästi. Olen hyvin
kiitollinen siitä henkisestä tuesta, jota sain kummeiltani ja heidän ansiostaan en koskaan tuntenut olevani yksin edes kaikkein vaikeimpina hetkinäni. Sen vuoksi haluaisin, että muut tyttökodin tytöt
saisivat samanlaista tukea kuin mitä minä olen saanut. Sanon hei sitten toivottamalla sinulle ja koko perheellesi kaikkia hyvää ja sanon teille, että kaikki se tuki, jonka annatte meille, on meille suuri siunaus. Kiitos!
Veronica
MARÌA
Cochabamba, helmikuu 2025
Tänään, kun pohdin elämääni, haluan jakaa ajatuksiani, tunteitani ja kokemuksiani orpokodissa kasvamisesta, vaikka perimmäinen syy siihen, miksi päädyin Corazón Grandeen, ei ollut helppo.
Olen onnekas voidessani sanoa, että tunsin joka päivä, jonka vietin tyttökodissa, että minua tuettiin, että minusta välitettiin ja että ennen kaikkea tunsin rakkauden, jota tädit antoivat meille.
Elämä Corazón Grandessa oli kokemus täynnä oppimista ja mahdollisuuksia, joita en olisi voinut kuvitellakaan ilman kasvattajiemme ja erityisesti Siw-tädin tukea, joka rakasti ja rakastaa meitä ihonväristä, kansallisuudesta tai olosuhteista riippumatta, jotka toivat meidät Corazón Grandeen. Siw rakasti meitä kuin äiti tyttäriään.
Nyt kun on kulunut lähes kuusi vuotta siitä kun muutin kodista, elämäni on ollut matka täynnä ylä- ja alamäkiä, mutta olen aina yrittänyt löytää kauneuden jokaisesta hetkestä, jonka elän. Suuren osan unelmistani ja tavoitteistani, jotka ovat jo toteutuneet ja jotka ovat vielä toteutumatta, olen velkaa minulle taloudellista tukea antaneiden sponsoreiden anteliaisuudelle.
Saamani tuki on parantanut elämääni paljon, myös nyt kodin ulkopuolella. Minulla oli mahdollisuus suorittaa graafisen suunnittelun tutkinto ja jatkaa opintoja toisen tutkinnon suorittamiseksi
sisustussuunnittelijana, joten minulla on entistä parempi tulevaisuus.
Lopuksi minä, 25-vuotias María, haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet osa elämääni tähän asti. Teidän rakkautenne, tukenne ja ohjauksenne ovat olleet olennaisen tärkeitä kasvulleni ja
hyvinvoinnilleni.
Rakkaudella ja kiitollisuudella, María
JAQUELINE
Cochabamba, lokakuu 2020
Jaqueline on 25-vuotias taloustieteen opiskelija Cochabambassa. Hän saapui Corazón Grandeen 10-vuotiaana ja asui siellä 8 vuotta. Hän on yksi kodin tytöistä, joka nyt seisoo omilla jaloillaan ja on aloittamassa omaa itsenäistä aikuiselämää.
Jaqueline oli koulussa mallioppilas ja hyvien todistustensa ansiosta hän pääsi San Simon’in yliopistoon ilman sisäänpääsykokeita ja aloitti taloustieteen opinnot. Opinnot ovat nyt loppusuoralla ja Jaqueline tähtää maisterin tutkintoon. Paljoa ei enää puutu, lähinnä vain lopputyö. Hän asuu tytöille tarkoitetussa Pelastusarmeijan opiskelija-asuntolassa. Vapaa-aikaansa hän viettää yhdessä toisten tyttöjen kanssa. He tekevät ruokaa, kuuntelevat musiikkia ja katsovat TV:tä. Hänellä on tietysti myös muutamia opiskelutovereita.
Jaqueline on opiskeluaikanaan ollut stipendiaattina kolme kuukautta Uudessa Seelannissa. Hän sai stipendin ja opiskeli englantia eräässä instituutissa. Tulevaisuudessa hän uneksii voivansa tehdä työtä jossakin tutkimuskeskuksessa ja olla mukana kehittämässä maata. Hän asuisi mielellään La Paz’issa ja työskentelisi mielellään esimerkiksi Bolivian keskuspankissa.
Vastauksena kysymykseen mitä kodissa vietetty aika hänelle on merkinnyt, Jaqueline vastaa näin: ”Corazón Grandessa löysin itselleni perheen ja opin arvoja ja sain apua koulutukseeni. Sen lisäksi siellä autettiin minua saamaan yhteyttä perheeseeni, äitiini ja nuorempiin sisaruksiini.”.
Tänään Jaquelinen korkein toivomus on voida auttaa äitiään ja kolmea nuorempaa sisarustaan niin että he saisivat paremman elämän.