Lähdimme ensimmäistä kertaa lastenkotiin lokakuussa vuonna 2008. Meille se oli tietysti jännittävä matka. Olimme juuri siirtyneet eläkkeelle ja halusimme nähdä maailmaa ja olla hyödyksi jossakin lastenkodissa mielellään espanjaa puhuvassa maassa. Unelmamme alkoi vierailusta Loviisassa. Tapasimme Gun-Mayn, joka kertoi Corazón Granden lapsista. Me tietysti innostuimme. 

Tiesimme, että saisimme ruuan ja voisimme asua vapaaehtoisille tarkoitetussa asunnossa. Matkan ja kaikki muut menot kustantaisimme tietysti itse. Se oli itsestään selvää. Verkosta löisimme sopivan lentomatkan, jossa oli vaihto Madridissa. Meillä oli vain menomatka. Pitäisi olla paluu kolmen kuukauden sisällä. Boliviassa ei saa olla kolmea kuukautta pitempään. Olimme siellä neljä ja puoli kuukautta mutta asia järjestyi. 

Siw oli meitä vastassa lentokentällä ruusukimpun kanssa. Se tuntui hyvältä. Ulkona oli lämmin. Lokakuu. Kevät Boliviassa. Syksy Suomessa. Olimme tietysti innoissamme tyttöjen tapaamisesta. 12 ihanaa tyttöä otti meidät vastaan. Tuolloin oli olemassa vain yksi talo. Nuorin tyttö oli Luciana, kaksi vuotta ja vanhin Jaqueline, 14 vuotta. Tutustuimme tyttöihin aika pian. Autoimme siinä missä voimme. Henkilökunta hoiti tietysti omat tehtävänsä. Mutta autoimme tyttöjen iltapuuhissa. Lauloimme heille. Autoimme eri tavoin. Mutta ennen kaikkea, olimme heidän kanssaan. Meillä oli aikaa heille. Istuimme iltaisin heidän kanssaan sohvissa. Leikimme heidän kanssaan. Picknick. Tytöt näyttivät meille mielellään myös kaikkea, mitä oli kodin ulkopuolella. Maissiviljelmiä, pelloilla märehtiviä lehmiä, lampaita jne. Kaikki oli niin erilaista kuin mihin olimme tottuneet. Olimme tulleet ihanaan paikkaan ihanassa maassa. Koko syksy ja talvi oli ihanaa aikaa. Monenlaisia asioita tapahtui. Kaikenlaista saimme kokea.

Pyhäpäivinä, jolloin suuri osa henkilökunnasta oli vapaalla, Kristina teki ruuan ja Per-Olof ajoi tytöt mm. pyhäkouluun. 

Joulu alkoi lähestyä ja ennen sitä Lucia. Me ajattelimme, että olisi mukavaa viettää luciajuhlaa. Siihenhän olemme tottuneet Suomessa. Tätä perinnettä ei tietystikään kukaan maailmalla tunne. Löysimme markkinoilta sopivaa kangasta ja hyvän ompelijan. Meille oli haastavaa selittää millainen lucianeidon puku on ja sitten ottaa mittaa tytöistä. Jaqueline oli lucia ja kaikki muut tytöt olivat lucianeidon seuralaisia. Olimme kyllä vähän kauhuissamme, kun pienimmät kulkivat elävät kynttilät käsissään. Mutta hienolta kaikki näytti. Lisäksi he oppivat ulkoa lucialaulun ruotsiksi. Sen he osaavat vielä tänäkin päivänä. Joulupukki tuli tietysti jouluaattona ja toi lahjoja lapsille. Siw oli toivonut suomalaisia jouluruokia, joten Kristina valmisti sellaisia. Tytöt söivät innoissaan sekä porkkana- että lanttulaatikkoa. He eivät koskaan oikuttele ruuan kanssa. Usein tytöt olivat mukana keittiössä auttamassa. He pitivät kovasti leipomisesta.

 

Tyttöjen kesäloma alkaa joulukuussa; sitten he menevät taas kouluun helmikuussa. Olimme siellä siis koko heidän kesälomansa ajan. Tytöt kävivät mm. uimakoulua. Siitä he olivat kovin innoissaan ja useimmat oppivat uimaan. 

Kun olimme siellä seuraavana vuonna, kaikki oli suunnilleen ennallaan. Nautimme taas yhdessä olosta heidän kanssaan. Neljä uutta tyttöä oli tullut.

Nyt alkoi myös toisen talon, Casa Finlandian rakentaminen. Haastavaa oli tyttöjen pitäminen poissa häiritsemästä työmaata ja vahtiminen, että he eivät loukkaisi itseään. 

Kävimme Corazón Grandessa myös pääsiäisenä 2015, jolloin toimme mukanamme vähän pääsiäisperinteitä. Pajunoksia ja pääsiäismunia. Kun olimme siellä viime kerralla talvella 2018 huomasimme tietysti, kuinka paljon oli muuttunut kymmenen vuoden aikana. Monta tyttöä oli nyt jättänyt lastenkodin. Monet olivat hankkineet itselleen hyvän ammatin. Vain viisi tyttöä meidän tuntemistamme pikkutytöistä oli enää kodissa. Muut olivat jo teinejä.

Toimiminen lastenkodissa vapaaehtoistyöntekijänä on jotain hyvin hienoa,

jota voimme lämpimästi suositella. Tuntuu hyvältä antaa jotain itsestään. Takaisin saa moninverroin. Meitä kutsuttiin ”Abuelitos”, isoäidiksi ja isoisäksi.

Se tuntui hyvältä.

Terveisin, abuelita Kristina ja abuelito Per-Olof, lokakuu 2020

VAPAAEHTOISTYÖNTEKIJÖINÄ 

© 2021 Corazón Grande Casa Basta Fanebust